Keittiön ikkunasta
katseli puutarhaan
“Mittää pahhaa tarkottanu.
Nykyää o herkkiä,
tommosest nokkiinsa.”
Kirkuvanpunainen tutti
tarjoiluista tyhjennetty pöytä
pakkaseen pistetty
koskematon kuivakakku
Kaksiviikkoisen pojanpojan
kirkuvanpunainen naama
avuton itku
Imetysasentoa etsivä
avuton miniä
pihalla
Nyt poissa,
kotonaan
“Iha hyvällähä miä vaa.
Kyl meijjäki pojat tuttia söi,
iha hyviks miehiks kasvo”
Talven tultua
palasivat vieraat
Kuivakakkua kehuttiin
Tutti pysyi laatikossa
puheet vauvassa: osasi nauraa
Päivän myöhässä runotorstailemassa. Haastekuvan on ottanut mariar. Ei kerro omasta elämästä, ainakaan kirjaimellisesti. Vanhemmuuden myötä on saanut tottua kuulemaan mielipiteitä ja neuvoja, lähes kaiken voi tehdä jonkun mielestä väärin. Yritin pukea sanoiksi neuvojan tuntemuksia. Rytmi ja puhekieli on vähän hakusessa, pahoittelut siitä. Murretuntija voisi antaa vinkkiä? 
