Hyvällähän minä

Keittiön ikkunasta
katseli puutarhaan
“Mittää pahhaa tarkottanu.
Nykyää o herkkiä,
tommosest nokkiinsa.”

Kirkuvanpunainen tutti
tarjoiluista tyhjennetty pöytä
pakkaseen pistetty
koskematon kuivakakku

Kaksiviikkoisen pojanpojan
kirkuvanpunainen naama
avuton itku
Imetysasentoa etsivä
avuton miniä
pihalla

Nyt poissa,
kotonaan

“Iha hyvällähä miä vaa.
Kyl meijjäki pojat tuttia söi,
iha hyviks miehiks kasvo”

Talven tultua
palasivat vieraat
Kuivakakkua kehuttiin
Tutti pysyi laatikossa
puheet vauvassa: osasi nauraa

Päivän myöhässä runotorstailemassa. Haastekuvan on ottanut mariar. Ei kerro omasta elämästä, ainakaan kirjaimellisesti. Vanhemmuuden myötä on saanut tottua kuulemaan mielipiteitä ja neuvoja, lähes kaiken voi tehdä jonkun mielestä väärin. Yritin pukea sanoiksi neuvojan tuntemuksia. Rytmi ja puhekieli on vähän hakusessa, pahoittelut siitä. Murretuntija voisi antaa vinkkiä?

Herätys, imetys, äitiys

Kasvaminen aikuiseksi

ei ollutkaan tapahtunut

Ei vanhemmaksi tuleminenkaan

puutetta korvannut

Asetettiin kerralla rinnalle

maailman kaunein ruma olento

menneisyys

jonka luuli käsittelleensä

välähdyksiä tulevaisuudesta

joka piti kokea täysillä päivä kerrallaan

joka näyttikin kauniimmalta

kauheammalta

työläämmältä

erilaiselta

kuin ennen

Pian päivät taipuivat rutiineihin

Yöt heräämisiin

Päivät rutiineihin

Rutiineihin.

Heräämisiin.

Kuuluu itku

Herätys, imetys. Äitiys.

Voi itku

Äitiys

Tätäkö se tarkoitti?

Ongelmia tyylien kanssa., siksi kikkailua väreillä.

Välähdys niistä öistä, joina meillä heräiltiin tunnin välein. Tapahtui kevättalvella 2006, puettiin lievästi liioitellen sanoiksi tänään.

Lukeminen kielletty

Vakavasti otettava kirjallisuus
ottaa liian vakavasti
Kevyempää
ei sen kevyemmin

Yksiin kansiin nidottu
kustannustoimittajan kiinteäksi korjaama
tarina
alkuineen, loppuineen
levittäytyy, luvatta
Tunkeutuu keskustelunavauksiin
Pyrkii pinnalle haudaten muun ajatustoiminnan alleen

Surkeasti kuvatut surkeat naishahmot
Taitavan teoksen luokaton loppu
Oireet pahenevat

Lukeminen kielletty
hän sanoi
sulta pitäis olla
lukeminen kielletty

Digimediatyöläisnaisen sunnuntai-iltapäivä

Digimediatyöläisnainen

Ei viheltele hikisenä miesten perään

tosin työmaa pornoa pullollaan

Ei rupattele kahden apunaisen kanssa

vaan vierähti facebookissa tovi jos toinenkin

Tekee töitä

Kirjoittaa tätä runoa

lastenhoidollisten erikoisjärjestelyjen mahdollistamana

ajatusten

töiden

sormien

seistessä loistavan alttarin edessä

Odottaessaan

inspiraatiota

ratkaista kaikki projektin ongelmat

kiitosta

sunnuntaityöstä

mediahuomiota

mahtaville ideoilleen

toruja

kun pystyisi paljon parempaankin

vapautusta

mielelleen

muistaakseen

elämänsä tapahtuvan

IRL

tuolla pihalla

haparoivin

askelin juoksevan kuopuksen

apupyöriä

vastaan kapinoivan esikoisen

Maailman tärkeimpien ihmisten luona

Liian kaukana heistä

Tekee töitä

Kirjoittaa tätä runoa

Digimediatyöläisnainen

©HNH

Päivinä joina

Päivinä
joina en aivan tiedä
mitä annettavaa meillä voi toisillemme
enää olla
Lienee todellisuudessa mielessäni:
Voiko tätä enempää toisillensa enää antaa?
Voinko saada näin paljon vielä pitkään?
Sillä niin paljon
olen sinulta saanut
niin paljon
haluan sinulle antaa
niin kauan
tahdon sen myös kestävän ja
uskon
se kestää

Tunteeni korkokuvakarttana

Tunteeni
korkokuvakarttana

Mt. Everestin kohdalla
rakkauteni

silti
niin paljon alavaa maata

Merenpohjan hautavajoama
missä
tuska erosta

-

-

-

Vetää näin kymmenen vuotta myöhemmin lähes sanattomaksi ylidramaattisuudellaan, mutta toisaalta se taisi kuulua tuohon ikään.

Runotorstai: Sateenkaari

Lukee lehdestä sääkarttoja
kuin isänsä sarjakuvia
Sadetta povataan
lähteessä virhe
Lätäkköleikkien riemua
lienee vaikea muistaa
ennen lammikoita
Pilvien poistuttua
auringosta isompi ilo
Saapui juhliin
värikäs vieras

Kokeilinpa nyt tätäkin, viidessä minuutissa vastine runotorstain haasteeseen, jossa aiheena sateenkaari. Aluksi päässä pyöri sateenkaariperheet, mutta päädyin vähän arkisempaan ratkaisuun. Täytynee osallistua joskus toistekin, vaikkei tulos ihan itseä tyydyttänytkään. Ainakin tästä pikarunoilusta saa hyvää harjoitusta blogin jatkoa ajatellen, kun sitä aikaa kirjoittamiseen ei kuitenkaan hirveästi löydy.

Sankarille

Olet minun arkeni sankari
Rutiini ei sinua satuta
Ei toisto tapa
Kykysi kohdata jo koettu
vielä kerran
Saa minun
samaa kaihtavan
nähtyä välttelevän
tavaksi tulevasta turtuvan
mieleni
selviytymään jokapäiväisestä elämästäni
Teet minulle vaikeasta helppoa
Vanhasta yhä vain uutta

Kirjoitettu rakkaalle hänen syntymäpäivänään

©HNH

Oikein?

Me puhumme kotona oikeudenmukaisuudesta
Ihmisoikeuksista
Eläinten oikeuksista
Hiekkalaatikon pelisäännöistä
Joululahjatoiveista

Opetammeko todellakin lastamme näkemään
vääryyttä, rumuutta, itsekkyyttä
Toivoa?

Yrität ymmärtää
Pieni lapsi
yrität niin kovasti ymmärtää
toisinajattelijoita
ajattelemattomia
isovanhempiasi
yrität ymmärtää vanhempiasi

Vanhempiasi jotka puhuvat
poikkeavuuksia itsestäänselvyyksiksi
ymmärtämättä aina itsekään
yrittäen välillä liikaakin
opettaa oikein
mikä on oikein

Onko se oikein?

–

Me teimme vanhempiamme vastaan
Lupaan tulla sinua vastaan

©HNH

2+

Vaikka vaihtuivat
krapula-aamumme
vaipanvaihtoon
valvomiseen kera vauvan
Vaikka sydämeeni
astui toinenkin mies
On jokainen uusi aamu (nekin alkavat nykyisin jo niin varhain)
sydämessäni
uusi Tahdon

©HNH